Tekstejä ei viime kuukausina liiemmin ole minulta syntynyt. Moni näyttää käynneen poliitikkosivuillani ja uskoakseni on myös pettynyt näkemäänsä. Ei vieläkään mitään!
Suoraan sanoen, edellisten eduskuntavaalien jälkeen ei vaalien lopputulos eikä ylipäätään Suomen poliittinen ilmapiiri innostanut kirjoittamaan. Päinvastoin. Tuntui siltä, että oli välttämätöntä pitää vakava tuumaushetki ja kysyä : missä kunnossa kd:n oikeastaan on ja ennen kaikkea onko sille vielä tulevaisuudessa varattu jotakin, haluanko vielä olla mukana ja onko työ kristillisestä etiikasta nousevien arvojen puolesta turhaa tässä maailmanajassa.
Politiikka on minulle paljon enemmän kuin harrastus. Siihen liittyy vahvasti koko elämäni ja olemiseni perustus, kristillinen vakaumus, joka on minulle luovuttamaton. Se kulkee mukana joka paikkaan ja joka tilanteeseen. Sitä ei voi ikäänkuin leikata irti sopivissa tilanteissa. Kaikki helpot ja vaikeat päätökset ja kaikki ratkaisut, jokainen kohtaaminen ja kaikki tekemiset ja menemiset saavat osansa vakaumuksestani. Tästä syystä politiikan maailma ei tarjoa minulle kovin montaa vaihtoehtoa toimintakentäksi. Kristillisdemokraatit ovat sen parhaiten tarjonneet ja edelleen tarjoavat. Kd pitää selkeästi ja systemaattisesti kristillisiä arvoja esillä ja puolustaa niitä. Jos tämä nähdään tärkeäksi, silloin puolueella on myös tulevaisuus.
Nyt taas koen omakseni olla mukana kristillisdemokraattien joukoissa vaikuttamassa kristilliseltä pohjalta asioiden kulkuun. Sana vaikuttaminen tosin tuntuu joskus liian vähäpätöiseltä, kun ottaa huomioon, että valtakunnassamme on liikkeellä useta ilmiöitä ja ideologioita, jotka eivät sovi kristilliseen maailmankuvaan. Silloin vaikuttaminen on taistelua ideologioiden ristitulessa. Paikallistasolla vaikuttaminen on toistaiseksi vielä hieman helpompaa.
Kd:n on pieni puolue, mutta pienikin voi olla suuri! Se tekee tärkeää ja vaikuttavaa työtä koostaan huolimatta. Puolueen johdolta ja muilta ylätason toimijoilta ei puutu älyä eikä ideoita, mutta uskon, että puolueen uudistaminen jää nuoremmalle polvelle. Nyt me teemme sen, mikä meidän tehtäväksemme tulee.
