sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Kuka välittäisi vanhuksesta

Muutamia vuosia sitten sanoin julkisesti Yle Kotkan radiolähetyksessä, että Kotkassa ei tarvitse vanhenemista pelätä. Valitettavasti, enää en ole tästä ollenkaan varma. Omien kokemusten perusteella ja kuunneltuani eri palveluja tarvitsevia ikäihmisiä, vaikuttaa siltä, että kovin kummoisia askeleita parempaan suuntaan ei ole otettu. Edelleenkään vanhuksia ei viedä ulkoilemaan, heidän hygieniastaan ei pidetä riittävästi huolta ja alimitoitetun henkilöstönmäärän tähden vanhukset jäävät aliravituiksi. Enää ei onneksi ole uutisoitu järkyttävistä heitteillejättötapauksista, joista muutama vuosi sitten uutisoitiin tämän tästä.

Hoitajamitoitukseen on maan hallituksen lupausten mukaan tulossa lisäystä. Myös koti- ja omaishoitoon tulee osoittaa lisäresursseja, sillä ilman em. toimijoita koko vanhustenhoitojärjestelmä kaatuu. Nämä ovat asioita, joista on tehtävä päätöksiä valtakunnan tasolla.Se, mihin olisi syytä puuttua heti on kunkin palveluntarjoajan asiakaspalvelun taso ja laatu. 

Kun lapsuudenperheeni naapuri lähestyi 90 ikävuottaan, hän muutti yksityiseen palvelutaloon, jotta arki tulisi helpommaksi ja hän voisi nauttia vielä hyvistä päivistä jäljellä olevina elinvuosinaan. Kerran tämä sivistynyt, yläkoulun ja lukion entinen lehtori halusi vähäisillä voimillaan tiedustella puhelimitse alakerran toimistosta jotakin asiaa. Puhelimeen vastattiin ” No, mikä sulla nyt on hätänä!” Kaukana ovat toisistaan esitteissä kuvatut palvelut ja todellisuus. Ihmisten kohtaaminen on palveluketjun heikko lenkki. Esimerkkejä huonosta palvelusta minulle on kerrottu vaikka kuinka paljon. Tämä yksi esimerkki riittäköön tässä yhteydessä.

Tämä henkilökohtaisen, ihmiseltä ihmiselle tulevan, palvelun heikko laatu on pitkälle vaiettu asia. Vaikka palvelun rakenteet ja tekniset asiat olisivat täysin kunnossa, yhdestä huonosta kohtaamisesta jää iso ja ikävä jälki. 
Asiakaspalveluun, kohteliaaseen kielenkäyttöön ja arvostavaan käyttäytymiseen täytyy panostaa jo koulutuksessa. Jos em. käytösmallia ei ole lapsuus- ja nuoruusvuosina opittu, se täytyy opetella aikuisena, ennen kuin ottaa asiakaspalvelutehtävän vastaan. 

Jokaista ikääntynyttä on kohdeltava arvokkaana ja ainutlaatuisena 
yksilöinä. On kunniatehtävämme huolehtia hyvin heistä hyvin.

P.S. Tämä kirjoitus koskee vanhustenpalvelun epäkohtia, joista olen halunnut nostaa erityisesti yhden, henkilökohtaista kanssakäymistä koskevan, vaietun, ongelman esiin. Siksi tässä ei ole mainittu niitä monia osaavia, sydämellisiä ja palvelualttiita työntekijöitä, jotka eivät ansaitse moitteita, vaan kiitoksen.

torstai 13. toukokuuta 2021

Onko Suomi oikeasti moniarvoinen ja suvaitseva yhteiskunta?

Kirjoittanut Maaret Lommi ja Anja Meijula
Kotkan Kristillisdemokraattien kuntavaaliehdokkaita

Elämme edelleen aikaa, jolloin vihapuheen ja sananvapauden rajoja joudutaan etsimään jatkuvasti. Vihapuhe- termiä ei ole lainsäädännössä, mutta sitä tutkittaessa käytetään rikoslain kohtia kiihottaminen kansanryhmää vastaan tai kunnian loukkaus. Kielitoimiston sanakirjan mukaan vihapuhe on varsinkin vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa tai suvaitsemattomuutta ilmaisevaa tai niihin yllyttävää puhetta. 

Rajanveto sananvapauden ja vihapuheen välillä on vähintäänkin häilyvä. Kaikki epäasiallinen tai epämieluisa puhe tai kirjoitus tulkitaan helposti vihapuheeksi, koska se k o e t a a n usein loukkaavaksi. Loukattuina ihmiset sitten tekevät kirjoituksesta tai puheesta poliisille rikosilmoituksen. Poliisi tutkii asiaa ja tekee päätöksen syytteen nostamisesta tai sen hylkäämisestä. 

Suomessa tehtyjen syyttämispäätösten ja tuomioiden perusteella monilla on herännyt huoli sanan- ja uskonnonvapauden tilasta. Demokraattisessa yhteiskunnassa on nimittäin oltava tilaa myös häiritseville, epäsovinnaisille, kiistanalaisille ja provokatiivisille mielipiteille. Nyt syytetyksi tulemisen pelko johtaa ihmisiä itsesensuuriin ja näin sananvapaus kapenee pelottavalla tavalla.

Viime aikoina julkisuudessa on ollut esillä kansanedustaja Päivi Räsästä vastaan aloitettu esitutkinta ja sitä seurannut syyte tapauksessa, jossa häntä epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Hän siteerasi Twitter- ja facebooktileillään Roomalaiskirjeen 1. luvun homoseksuaalisuutta käsitteleviä jakeita. Nyt Räsästä syytetään sellaisten näkemysten ilmaisemisesta, jotka ovat osa perinteistä kristillistä opetusta. Herää kysymys, miksi Päivi Räsänen ei saisi sanoa sitä, mitä kuka tahansa kristillisen kirkkokunnan pastori tai maallikkosaarnaaja voi julistaa.

Päätös Räsäsen syyllisyydestä tehdään tulkintojen pohjalta, kuten kirjoituksen motiivi ja tarkoitus. Ts. asiaa käsittelevät laintuntijat ikäänkuin yrittävät mennä Räsäsen pään sisään ja tehdä sitä kautta tulkintoja ja päätelmiä siitä, onko argumentointi ja Raamatun jakeiden siteeraaminen olleet vihapuhetta.

Em. tapauksessa maallinen valta tunkeutuu myös uskonnonvapauden ja omantunnon vapauden tontille, sillä jokaisella on perustuslain mukaan oikeus saada vapaasti uskoa ja tunnustaa omaa uskoaan sekä elää uskonsa mukaisesti. Perustuslain hengessä jokaisella on myös oikeus raamatulliseen ihmiskäsitykseen ja avioliittokäsitykseen ilman, että vakaumuksen mukainen elämäntapa tai mielipide kyseenalaistetaan vihapuheena tai ihmisoikeusrikkomuksena. 

Yhteiskunta, jossa uskonto ei voi näkyä eikä kuulua, ei ole moniarvoinen eikä suvaitseva yhteiskunta. Mielipiteen - ja uskonnonvapaus kuuluvat kaikille, myös niille valtavirrasta poikkeaville vakaumuksellisen kristillisen maailmankuvan omaaville kansalaisille.


sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Nuorten mielenterveysongelmat ovat aikuisten vastuulla

Huhtikuun lopussa uutisoitiin, että sairaalat täyttyvät mielenterveysongelmista kärsivistä nuorista ja että
monien isojen sairaanhoitopiirien osastoilla on enemmän potilaita kuin potilaspaikkoja. Edelleen uutisoitiin asiantuntijoiden kertoneen, että ammattiauttajien apu ei yksin riitä, vaan asian korjaamiseksi tarvitaan kaikki aikuiset. (Mielenterveys 23.4.2021) 

Tilanne on äärettömän surullinen ja huolestuttava.

Monet tahot miettivät sitä, mistä tämä nuorten paha olo on lähtöisin: Perheiden ongelmista, koulukiusaamiskokemuksista, koulun kurssimuotoisuuden, itseohjautuvuuden vaatimuksesta, joka sälyttää painetta pärjäämisestä, nettipeleistä ja tv-ohjelmista.

Onko kuitenkin niin, että ongelmien syvin lähtökohta on muualla, väärissä ja nuorten kannalta huonoissa päätöksissä? Onko niin, että emme ole pystyneet pitämään kehityksen kelkassa huolta lapsistamme ja nuoristamma riittävästi? Olemmeko tehneet päätöksiä liiaksi talous edeltä ja trendien mukaan, miettimättä millainen vaikutus tehdyillä päätöksillä on lapsiimme? Onko niin, että muut arvot, kuten seuraava luettelo antaa ymmärtää, ovat vieneet osan lasten ja nuorten tulevaisuudesta? 

- Elintaso nousee nousemistaan aina 1960-luvulta lähtien. Äidit lähtevät töihin ja perheet laittavat lapsensa lastentarhoihin. Kouluttaudutaan hyvin ja aletaan tehdä uraa. Perheiden yhteinen aika vähenee.

- Kauppojen aukiolo vapautuu ja sunnuntai, perheen yhteinen vapaapäivä saa uutta sisältöä shoppailusta. Sunnuntain Jumalanpalvelus kuuluu enää harvojen sunnuntain ohjelmaan. Perheiden yhteinen aika hupenee niin, että enää ei edes ruokailla yhdessä eivätkä vanhemmat tiedä, mitä lapsille kuuluu, paitsi silloin, kun koulusta otetan yhteyttä ja kerrottaann, mitä oli tapahtunut. 

- Alettiin korostaa onnellisuutta. Hedonismi ja itsekeskeisyys tuli aikuisten elämän keskiöön vanhojen hyveiden tilalle. Kunnioitus toisia ihmisiä kohtaa katosi, kuten katosivat myös käytöstavat. 

- Vanhat perhearvot murenivat. Uskollisuus avio- ja avopuolisoiden välillä väheni ja avio- ja avoerot yleistyivät. Lapsista tuli kahden kodin kansalaisia, jotka saivat usein uuden ”lisä” äidin tai isän ja usein ei- toivottuja sisaruksia kaupan päälle.

- Kännykkä alkoi toimittaa vanhempien valvontatehtävää ja lapset joutuvat liian nuorina itse ottamaan vastuun omasta pärjäämisestään. Todellisen välittämisen näyttäminen vähenee vanhempien ja lasten suhteesta.

- Vanhemmuus kadotetaan ja yhteiskunnan (koulujen ja muiden koulussa toimivien) on otettava kasvatusvastuuta entistä enemmän. Aikuiset kokevat huonoa omaatuntoa lapsien jalkoihin jäämisestä ja sitä kompensoidaan perustamalla lapsiasiainvaltuutetun virka ja alkamalla korostaa lasten oikeuksia. Samalla velvollisuuksista kertominen unohdetaan. Lapset alkavat kuvitellaan olevansa maailman napoja ja käytös muuttuu sen kaltaiseksi. Kun totuus maailman navasta iän karttuessa valkenee, masennus lyö vasten kasvoja. Jotta tästä selviää, on koko lapsuus purettava palasiksi ja käsiteltävä pala palalta mielenterveyden ammattilaisen kanssa.

- Järjenvastaisia ajatuksia aletaan viljellä totuuksina, kuten ajatus monista sukupuolista. Nuoret joutuvat entistä enemmän hukkaan muutenkin haastavassa puberteetti-iässä. Myös isän ja äidin käsitettä hämärretään yhteiskunnan taholta tietoisesti.

 - Aikuisten ilmastoahdistus annetaan surutta lasten ja nuorten kannettavaksi. Vihainen ruotsalainen nuori ilmastoaktivisti, haukkuu milloin mitäkin tahoa huonoista ilmastotoimista ja kylvää ahdistusta ympärilleen. Hänet nostetaan jalustalle.

- Opetushallituksessa ja Opetus- ja kulttuuriministeriössä tehdään huonoja ja asiaatuntemattomia ratkaisuja modernin oppimiskäsityksen vahvistamiseksi esimerkiksi omatoimisuuden ja itsenäisen opiskelun sekä itseohjautuvuuden ja valinnanvapauden korostamisen suhteen. Päätöksissä ohitetaan lapsen ja nuoren kehityspsykologiset tosiasiat.

Auttaako tässä tilanteessa se, että kerromme nuorille, kuinka he voivat valita sukupuolensa ja että he voivat tehdä sen jo alaikäisinä vastoin vanhempiensa tahtoa? Auttaako se nuoria, että laillistetaan kannabiksen käyttö? Ei auta, vaan molempien ehdotusten vaikutus olisi turmion tie. Molemmista asioista on vireillä kansalaisaloite. Nähtäväksi jää, millaisia päätöksiä kansanedustajamme tekevät Kristillisdemokraattien vastuullinen linja on ehdottoman kielteinen molemmissa asioissa. 

Jatkuvasti päätöksiä on tehty ja tehdään aikuisten intohimojen, ahneuden ja ylpeyden pohjalta. Kaikilla päätöksillä on seurauksensa. Jos todella haluamme auttaa lapsiamme ja nuoriamme, meidän on otettava muutamia peruutusaskeleita ja rehellisesti, omat mieltymyksemme unohtaen, tehtävä vastaisuudessa huolellisesti arviointia siitä, mitkä vaikutukset kulloisellakin päätöksellä on lapsiin ja nuoriin. Nyt on laitettava omat arvot puntariin ja mietittävä, mikä on todella tärkeätä.