Muutamia vuosia sitten sanoin julkisesti Yle Kotkan radiolähetyksessä, että Kotkassa ei tarvitse vanhenemista pelätä. Valitettavasti, enää en ole tästä ollenkaan varma. Omien kokemusten perusteella ja kuunneltuani eri palveluja tarvitsevia ikäihmisiä, vaikuttaa siltä, että kovin kummoisia askeleita parempaan suuntaan ei ole otettu. Edelleenkään vanhuksia ei viedä ulkoilemaan, heidän hygieniastaan ei pidetä riittävästi huolta ja alimitoitetun henkilöstönmäärän tähden vanhukset jäävät aliravituiksi. Enää ei onneksi ole uutisoitu järkyttävistä heitteillejättötapauksista, joista muutama vuosi sitten uutisoitiin tämän tästä.
Hoitajamitoitukseen on maan hallituksen lupausten mukaan tulossa lisäystä. Myös koti- ja omaishoitoon tulee osoittaa lisäresursseja, sillä ilman em. toimijoita koko vanhustenhoitojärjestelmä kaatuu. Nämä ovat asioita, joista on tehtävä päätöksiä valtakunnan tasolla.Se, mihin olisi syytä puuttua heti on kunkin palveluntarjoajan asiakaspalvelun taso ja laatu.
Kun lapsuudenperheeni naapuri lähestyi 90 ikävuottaan, hän muutti yksityiseen palvelutaloon, jotta arki tulisi helpommaksi ja hän voisi nauttia vielä hyvistä päivistä jäljellä olevina elinvuosinaan. Kerran tämä sivistynyt, yläkoulun ja lukion entinen lehtori halusi vähäisillä voimillaan tiedustella puhelimitse alakerran toimistosta jotakin asiaa. Puhelimeen vastattiin ” No, mikä sulla nyt on hätänä!” Kaukana ovat toisistaan esitteissä kuvatut palvelut ja todellisuus. Ihmisten kohtaaminen on palveluketjun heikko lenkki. Esimerkkejä huonosta palvelusta minulle on kerrottu vaikka kuinka paljon. Tämä yksi esimerkki riittäköön tässä yhteydessä.
Tämä henkilökohtaisen, ihmiseltä ihmiselle tulevan, palvelun heikko laatu on pitkälle vaiettu asia. Vaikka palvelun rakenteet ja tekniset asiat olisivat täysin kunnossa, yhdestä huonosta kohtaamisesta jää iso ja ikävä jälki.
Asiakaspalveluun, kohteliaaseen kielenkäyttöön ja arvostavaan käyttäytymiseen täytyy panostaa jo koulutuksessa. Jos em. käytösmallia ei ole lapsuus- ja nuoruusvuosina opittu, se täytyy opetella aikuisena, ennen kuin ottaa asiakaspalvelutehtävän vastaan.
Jokaista ikääntynyttä on kohdeltava arvokkaana ja ainutlaatuisena
yksilöinä. On kunniatehtävämme huolehtia hyvin heistä hyvin.
P.S. Tämä kirjoitus koskee vanhustenpalvelun epäkohtia, joista olen halunnut nostaa erityisesti yhden, henkilökohtaista kanssakäymistä koskevan, vaietun, ongelman esiin. Siksi tässä ei ole mainittu niitä monia osaavia, sydämellisiä ja palvelualttiita työntekijöitä, jotka eivät ansaitse moitteita, vaan kiitoksen.
