monien isojen sairaanhoitopiirien osastoilla on enemmän potilaita kuin potilaspaikkoja. Edelleen uutisoitiin asiantuntijoiden kertoneen, että ammattiauttajien apu ei yksin riitä, vaan asian korjaamiseksi tarvitaan kaikki aikuiset. (Mielenterveys 23.4.2021)
Tilanne on äärettömän surullinen ja huolestuttava.
Monet tahot miettivät sitä, mistä tämä nuorten paha olo on lähtöisin: Perheiden ongelmista, koulukiusaamiskokemuksista, koulun kurssimuotoisuuden, itseohjautuvuuden vaatimuksesta, joka sälyttää painetta pärjäämisestä, nettipeleistä ja tv-ohjelmista.
Onko kuitenkin niin, että ongelmien syvin lähtökohta on muualla, väärissä ja nuorten kannalta huonoissa päätöksissä? Onko niin, että emme ole pystyneet pitämään kehityksen kelkassa huolta lapsistamme ja nuoristamma riittävästi? Olemmeko tehneet päätöksiä liiaksi talous edeltä ja trendien mukaan, miettimättä millainen vaikutus tehdyillä päätöksillä on lapsiimme? Onko niin, että muut arvot, kuten seuraava luettelo antaa ymmärtää, ovat vieneet osan lasten ja nuorten tulevaisuudesta?
- Elintaso nousee nousemistaan aina 1960-luvulta lähtien. Äidit lähtevät töihin ja perheet laittavat lapsensa lastentarhoihin. Kouluttaudutaan hyvin ja aletaan tehdä uraa. Perheiden yhteinen aika vähenee.
- Kauppojen aukiolo vapautuu ja sunnuntai, perheen yhteinen vapaapäivä saa uutta sisältöä shoppailusta. Sunnuntain Jumalanpalvelus kuuluu enää harvojen sunnuntain ohjelmaan. Perheiden yhteinen aika hupenee niin, että enää ei edes ruokailla yhdessä eivätkä vanhemmat tiedä, mitä lapsille kuuluu, paitsi silloin, kun koulusta otetan yhteyttä ja kerrottaann, mitä oli tapahtunut.
- Alettiin korostaa onnellisuutta. Hedonismi ja itsekeskeisyys tuli aikuisten elämän keskiöön vanhojen hyveiden tilalle. Kunnioitus toisia ihmisiä kohtaa katosi, kuten katosivat myös käytöstavat.
- Vanhat perhearvot murenivat. Uskollisuus avio- ja avopuolisoiden välillä väheni ja avio- ja avoerot yleistyivät. Lapsista tuli kahden kodin kansalaisia, jotka saivat usein uuden ”lisä” äidin tai isän ja usein ei- toivottuja sisaruksia kaupan päälle.
- Kännykkä alkoi toimittaa vanhempien valvontatehtävää ja lapset joutuvat liian nuorina itse ottamaan vastuun omasta pärjäämisestään. Todellisen välittämisen näyttäminen vähenee vanhempien ja lasten suhteesta.
- Vanhemmuus kadotetaan ja yhteiskunnan (koulujen ja muiden koulussa toimivien) on otettava kasvatusvastuuta entistä enemmän. Aikuiset kokevat huonoa omaatuntoa lapsien jalkoihin jäämisestä ja sitä kompensoidaan perustamalla lapsiasiainvaltuutetun virka ja alkamalla korostaa lasten oikeuksia. Samalla velvollisuuksista kertominen unohdetaan. Lapset alkavat kuvitellaan olevansa maailman napoja ja käytös muuttuu sen kaltaiseksi. Kun totuus maailman navasta iän karttuessa valkenee, masennus lyö vasten kasvoja. Jotta tästä selviää, on koko lapsuus purettava palasiksi ja käsiteltävä pala palalta mielenterveyden ammattilaisen kanssa.
- Järjenvastaisia ajatuksia aletaan viljellä totuuksina, kuten ajatus monista sukupuolista. Nuoret joutuvat entistä enemmän hukkaan muutenkin haastavassa puberteetti-iässä. Myös isän ja äidin käsitettä hämärretään yhteiskunnan taholta tietoisesti.
- Aikuisten ilmastoahdistus annetaan surutta lasten ja nuorten kannettavaksi. Vihainen ruotsalainen nuori ilmastoaktivisti, haukkuu milloin mitäkin tahoa huonoista ilmastotoimista ja kylvää ahdistusta ympärilleen. Hänet nostetaan jalustalle.
- Opetushallituksessa ja Opetus- ja kulttuuriministeriössä tehdään huonoja ja asiaatuntemattomia ratkaisuja modernin oppimiskäsityksen vahvistamiseksi esimerkiksi omatoimisuuden ja itsenäisen opiskelun sekä itseohjautuvuuden ja valinnanvapauden korostamisen suhteen. Päätöksissä ohitetaan lapsen ja nuoren kehityspsykologiset tosiasiat.
Auttaako tässä tilanteessa se, että kerromme nuorille, kuinka he voivat valita sukupuolensa ja että he voivat tehdä sen jo alaikäisinä vastoin vanhempiensa tahtoa? Auttaako se nuoria, että laillistetaan kannabiksen käyttö? Ei auta, vaan molempien ehdotusten vaikutus olisi turmion tie. Molemmista asioista on vireillä kansalaisaloite. Nähtäväksi jää, millaisia päätöksiä kansanedustajamme tekevät Kristillisdemokraattien vastuullinen linja on ehdottoman kielteinen molemmissa asioissa.
Jatkuvasti päätöksiä on tehty ja tehdään aikuisten intohimojen, ahneuden ja ylpeyden pohjalta. Kaikilla päätöksillä on seurauksensa. Jos todella haluamme auttaa lapsiamme ja nuoriamme, meidän on otettava muutamia peruutusaskeleita ja rehellisesti, omat mieltymyksemme unohtaen, tehtävä vastaisuudessa huolellisesti arviointia siitä, mitkä vaikutukset kulloisellakin päätöksellä on lapsiin ja nuoriin. Nyt on laitettava omat arvot puntariin ja mietittävä, mikä on todella tärkeätä.
