KD Kotkan arvoilta

Arvoilta

Kristillisdemokraattien Kotkan osastossa käytiin kuluneen viikon aikana  arvokeskustelua kristillisdemokraattien omista arvoista, ihmisarvo, vapaus ja vastuu sekä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Ne on toki puolueen taholta selvästi määritelty ja konkretisoitu helposti ymmärrettäviksi, mutta vielä jäi kotkalaisille paljon sanottavaa. Suomen Kristillisdemokraatit ovat korostetusti arvopuolue ja useat kristillisdemokraattien kelkkaan hypänneet ovat lähteneet nimenomaan puolustamaan konservatiivisia, kristillisiä arvoja. 

Puolueiden välisissä arvokeskusteluissa arvokkaiksi koettu toiminta  saavuttaa usein yhteisymmärrystä, mutta toiminnan tasolla erimielisyydet alkavat. Esimerkiksi valtakunnan politiikassa olemme puolustaneet syntymättömän lapsen ihmisarvoa ja oikeutta saada syntyä tähän maailmaan. Muiden puolueiden ihmisarvo ei ylety syntymättömään lapseen. 

Kotkassa keskustelu omalla porukalla oli antoisaa ja voimaannuttavaa. Siitä on kooste videolla. Jatkamme arvokeskustelua tulevissa tapaamisissa uusien arvojen parissa.

 

Miksi inkluusio ei sovi kaikille

Miksi inkluusio ei sovi kaikille

Inkluusio-termi tarkoittaa koulumaailmassa sitä, että kaikenlaiset oppijat käyvät koulua aivan tavallisella luokalla. Tällainen järjestely sopii joillekin erilaisille oppijoille, mutta ei todellakaan kaikille. Katso alla oleva video, niin kuulet miksi inkluusioon täytyy suhtautua suurella varauksella.

Sukupuolisidonnaisuudesta ei pidä luopua

 Sukupuolisidonnaisuudesta ei pidä luopua

Tiesitkö, että hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi luopuminen henkilötunnuksen sukupuolisidonnaisuudesta, osana henkilötunnuksen uudistamista. 

Tämä tarkoittaa sitä, että uudesta henkilötunnuksesta ei enää kävisi ilmi henkilön ikä, syntymäaika eikä sukupuoli. Tämähän kuulostaa suorastaan järjettömältä, mutta näin se olisi. Eivätkö nimenomaan syntymäaika ja sukupuoli ole välttämättömiä, kun  tunnistetaan ja yksilöidään ihmisiä.

Todennäköisesti tämä tavoiteltu lakimuutos toisi toteutuessaan mukanaan joukon uusia ja harmillisia haasteita. Esimerkiksi vihervasemmiston ajama kolmannen juridisen sukupuolen laillistaminen tulisi henkilötunnuksen sukupuolisidonnaisuudesta luopumisen jälkeen selvästi helpommaksi.  

Järjetöntä on myös se, että tällaista hanketta ajetaan juuri nyt eteenpäin. Nimittäin henkilötunnuksen sukupuolisidonnaisuudesta luopuminen aiheuttaisi niin julkiselle- kuin yksityisellekin sektorille jopa miljardiluokan kustannukset, kun koko väestön henkilötunnukset jouduttaisiin muuttamaan kaikkiin järjestelmiin. Myös passit ja ajokortit menisivät uusiksi. Varsinkaan tässä koronakriisin aiheuttamassa talousahdingossa emme kaipaa minkäänlaisia lisämenoeriä.

Onneksi tästä hanketta vastaan on tehty kansalaisaloite, joka faktoihin perustuen yrittää kääntää kurssia. Olen allekirjoittanut tuon aloitteen, kuten kymmenet tuhannet muutkin. Se etenee eduskunnan käsittelyyn! Nyt vain toivotaan, että kansanedustajat ovat rohkeita, tunnustavat tosiasiat ja äänestävät kansalaisaloitteen puolesta!

RIVEISSÄ MUKANA

Tekstejä ei viime kuukausina liiemmin ole minulta syntynyt. Moni näyttää käynneen poliitikkosivuillani ja uskoakseni on myös pettynyt näkemäänsä. Ei vieläkään mitään!

Suoraan sanoen, edellisten eduskuntavaalien jälkeen ei vaalien lopputulos eikä ylipäätään Suomen poliittinen ilmapiiri innostanut kirjoittamaan. Päinvastoin. Tuntui siltä, että oli välttämätöntä pitää vakava tuumaushetki ja kysyä : missä kunnossa kd:n oikeastaan on ja ennen kaikkea onko sille vielä tulevaisuudessa varattu jotakin, haluanko vielä olla mukana ja onko työ kristillisestä etiikasta nousevien arvojen puolesta turhaa tässä maailmanajassa.

Politiikka on minulle paljon enemmän kuin harrastus. Siihen liittyy vahvasti koko elämäni ja olemiseni perustus, kristillinen vakaumus, joka on minulle luovuttamaton. Se kulkee mukana joka paikkaan ja joka tilanteeseen. Sitä ei voi ikäänkuin leikata irti sopivissa tilanteissa. Kaikki helpot ja vaikeat päätökset ja kaikki ratkaisut, jokainen kohtaaminen ja kaikki tekemiset ja menemiset saavat osansa vakaumuksestani. Tästä syystä politiikan maailma ei tarjoa minulle kovin montaa vaihtoehtoa toimintakentäksi. Kristillisdemokraatit ovat sen parhaiten tarjonneet ja edelleen tarjoavat. Kd pitää selkeästi ja systemaattisesti kristillisiä arvoja esillä ja puolustaa niitä. Jos tämä nähdään tärkeäksi, silloin puolueella on myös tulevaisuus.

Nyt taas koen omakseni olla mukana kristillisdemokraattien joukoissa vaikuttamassa kristilliseltä pohjalta asioiden kulkuun. Sana vaikuttaminen tosin tuntuu joskus liian vähäpätöiseltä, kun ottaa huomioon, että valtakunnassamme on liikkeellä useta ilmiöitä ja ideologioita, jotka eivät sovi kristilliseen maailmankuvaan. Silloin vaikuttaminen on taistelua ideologioiden ristitulessa. Paikallistasolla vaikuttaminen on toistaiseksi vielä hieman helpompaa.

Kd:n on pieni puolue, mutta pienikin voi olla suuri! Se tekee tärkeää ja vaikuttavaa työtä koostaan huolimatta. Puolueen johdolta ja muilta ylätason toimijoilta ei puutu älyä eikä ideoita, mutta uskon, että puolueen uudistaminen jää nuoremmalle polvelle. Nyt me teemme sen, mikä meidän tehtäväksemme tulee.

IKÄIHMISTEN TILANNETTA PARANNETTAVA

Vanhusasiainvaltuutettua tähän valtakuntaan on yritetty saada jo kahdesti kansalaisaloitteen turvin. Viimeisin yritys oli viime vuonna, kun erkoislääkäri Tiina Tuomela (kd) teki asiasta kansalaisaloitteen. Kannatusnimiä kertyi noin 42 000, mikä ei valitettavasti riittänyt aloitteen etenemiseen eduskunnassa.

Loppiaisena uutisoitiin, että elintarvikeala on saanut elintarvikevaltuutetun valvomaan elintarvikeketjun toimintaa. Nyt noita erilaisia valtuutetun virkoja on viisi: tasa-arvovaltuutettu, lapsiasiavaltuutettu, tietosuojavaltuutettu yhdenvertaisuusvaltuutettu ja elintarvikevaltuutettu.

Minua ihmetyttää ja harmittaa, että hanke, jolla näyttäisi olevan laaja kannatus yli puoluerajojen sekä eri ikäryhmissä, jää toteutumatta. Me tiedämme, että ikäihmisten koti- ja laitoshoitoa toteutetaan monin paikoin pahasti puutteellisin resurssein, elinympäristön esteettömyydessä on parannettavaa, yksinäisyys on suuri ongelma, digimaailmasta putoaminen on todellisuutta samoin kuin vanhusköyhyys tämän päivän Suomessa. Esimerkkejä em. asioista riittäisi loputtomiin. Totisesti tarvitsemme vanhusten puolesta puhujia. Tarvitsemme vanhusasiainvaltuutetun, joka on perehtynyt heidän asioihinsa, valvoo vanhuspalvelulain toteutumista kunnissa ja puolustaa ikäihmisten asemaa yhteiskunnassa.

Minua ihmetyttää ja harmittaa, että hanke, jolla näyttäisi olevan laaja kannatus yli puoluerajojen sekä eri ikäryhmissä, jää toteutumatta. Me tiedämme, että ikäihmisten koti- ja laitoshoitoa toteutetaan monin paikoin pahasti puutteellisin resurssein, elinympäristön esteettömyydessä on parannettavaa, yksinäisyys on suuri ongelma, digimaailmasta putoaminen on todellisuutta samoin kuin vanhusköyhyys tämän päivän Suomessa. Esimerkkejä em. asioista riittäisi loputtomiin. Totisesti tarvitsemme vanhusten puolesta puhujia. Tarvitsemme vanhusasiainvaltuutetun, joka on perehtynyt heidän asioihinsa, valvoo vanhuspalvelulain toteutumista kunnissa ja puolustaa ikäihmisten asemaa yhteiskunnassa.

Vaikka kansalaisaloite ei kerännyt tarpeeksi nimiä edetäkseen, kristillisdemokraatit ovat omassa senioriohjelmassaan sitoutuneet viemään vanhusasiainvaltuutetun virkaa eteenpäin eduskunnassa tulevalla hallituskaudella. Jos nähdään, että noilla viidellä alussa mainitsemallani valtuutetulla on tärkeä tehtävä ja vaikutusvaltaa, miksi sitä ei olisi myös vanhusasiainvaltuutetulla.

Maaret

TARVITSEEKO VANHENEMISTA PELÄTÄ?

Tänään Hesarissa oli järkyttävä kirjoitus kotihoidossa tapahtuneesta virheestä, jonka seurauksena muistisairas helsinkiläinen vanhus löytyi vessasta kylmissään ja kuivuneena. Vanhus oli jäänyt ilman ruokaa, juomaa ja lääkkeitä kahdeksi vuorokaudeksi. Pääsyy tapaukseen oli alkuviikosta kadonneet kotihoidon avaimet.

Tällä viikolla sotelautakunnassa kävimme läpi Kotkan kotihoidossa olevien ikäihmisten palautekyselyn tuloksia (390 kyselyä). Kyselyyn olivat vastanneet kotihoitoasiakkaat itsenäisesti tai omaisen tai henkilökohtaisen avustajan/edunvalvojan kanssa. Asiakaspalutteessa saatiin tietoa hoito- ja palvelusuunnitelman toimivuudesta, vastuuhoitajuudesta, asiakkaan liikkumiseen, ravitsemukseen, osallisuuteen ja terveyden- / sairaudenhoitoon liittyvistä asioista sekä tyytyväisyydestä kotihoidon henkilöstöön. Saatu palaute oli oikein hyvä, mutta yksi kohta oli heikentynyt edellisestä vuodesta. Se oli kotihoidon asiakkaitten kokema ysinäisyys. 27%  heistä koki yksinäisyyttä. Tämä asia nousee Kotkassa ehdottomasti tämän vuoden kehittämiskohteeksi. Yksinäisyyden kokemukseesn liittyy myös se, että  71,6% kotihoidossa olevista eivät olleet halukkaita osallistumaan ulkopuoliseen toimintaan, jota kyllä on tarjolla ja jonne heitä myös ohjataan. Syitä tähän tarvitsee varmasti vielä selvittää ja keinoja tilanteen parantamiseksi kehitellä.

Samassa lautakunnan kokouksessa tuli myös ilmi, että kotkalaisille kotihoidon asiakkaille on asenettu satoja sähkölukkoja. Tällöin henkilökunnan ei tarvitse kuljettaa avaimia mukanaan eikä tarvitse pelätä, että ne katoavat, kuten Helsingissä oli tapahtunut. Sähkölukot tuovat myös joustavuutta työpäivään ja säästävät aikaa, koska tarvittaessa ylimääräinen piipahtaminen matkan varrella asuvan vanhuksen luona on mahdollista, ilman, että ajaa ensin 10 km toimistolle hakemaan avaimia ja sitten takaisinpäin vanhuksen luokse.

PIENI VAI SUURI?

Sekä Kotkassa että Haminassa on meneillään kouluverkkoselvitykset. Vaikka asiaa tutkitaan monesta näkökulmasta, usein kouluverkkoselvitys tarkoittaa sitä, että pieniä kyläkouluja lakkautetaan ja yksi suuri koulu tulee niitä korvaamaan. Tämänkaltaisia malleja on jo pidetty esillä molemmissa kaupungeissa.

Lapsilähtöisyydellä voidaan perustella sekä pieniä että suuria yksiköitä. Erityisesti lähikouluajatus on se, millä perustellaan pienten koulujen olemassaoloa. Kattava lähikouluverkko voisi kyllä olla myös yksi kunnan vetovoimatekijä, vaan eipä se ole sitä ollut edellisten vuosikymmentenkään aikana. Väki on katoamassa suurempiin kasvukeskuksiin ja kylät hiljenevät.

Lapsilähtöisyyttä on myös se, kun ajatellaan suremman yksiön voivan tarjota oppilaalle enemmän vaihtoehtoja ja laaja-alaisempaa opetusta. Tämä tarkoittaa vähintään kohtalaisen suurta valinnaisainetarjotinta, josta 5.-6. luokan oppilas voisi valita itselleen valinnaisaineen. Tämä valinnaisaineen valinta ei pienissä kouluissa toteudu koskaan OPS:n tarkoittamalla tavalla. Pienillä kouluilla ei ole taloudellisia resursseja, tehdä muutaman oppilaan opetusryhmiä.
Laaja-alaisempaa tai monipuolisempaa opetusta suuressa koulussa saisi yksinkertaisesti siitä syystä, että koulussa on enemän osaamista aikuisten, opettajien joukossa. Jos osaaminen laitetaan koulussa kiertämään, voivat kaikki oppilaat saada osansa kaikkien opettajien osaamisesta. Yhtenäiskoulussa tulee tietenkin huomioida synergiaedut.

Näkökulmia on tietenkin muitakin, mutta joka tapauksessa, valinta on tehtävä. Kaikkea ei voi saada! Mikä hyödyttää lasta eniten?