Ylivastuutetut koulut

 Liian usein on niin, että yhteiskunnassa ilmeneviin ongelmiin, löytyy ratkaisuksi koulu. Uskotaan ja luotetaan, että opettaja kyllä hoitaa oppilaan kerrallaan ruotuun, niin että asiat pikkuhiljaa valtakunnassa korjaantuvat. Esimerkkejä löytyy: Kun havaittiin, että lapset eivät liiku tarpeeksi, suora johtopäätös oli, että  liikuntatunteja on lisättävä ja liikunnallista elämäntapaa on alettava opettaa kouluissa. Kun nuoret tunaroivat liikenteessä, oli ilmiselvää, että liikennekasvatusta on lisättävä kouluissa. Kun nuorilla alkoi olla ongelmia mielen hyvinvoinnissa, lisättiin opetussuunnitelmaan tunnetaitojen opettaminen. Kun pelättiin, etteivät kansalaiset ole enää kiinnostuneista vaaleista eivätkä käy äänestämässä, ratkaisuksi nähtiin demokratiakasvatuksen lisääminen kouluissa. Kun huomattiin, että ihmisillä oli suuria puutteita taloustaidoissa, -tiedoissa ja- osaamisessa, ratkaisuksi lunnollisestikin nähtiin koulut. Kun pelättiin yrittäjyyden hiipuvan, kouluissa oli alettava opettamaan yrittäjyyttä. Listaa voisi jatkaa vielä pitkästi.

Tällä hetkellä lähes kaikkia edellä lueteltuja aihealueita opetetaan koulussa joko lakisääteisenä tai opetussuunnitelmaan kirjattuna. Kaikille aiheille, edes niille tärkeimmille, ei olr omaa  oppituntia, mutta ne kyllä sisältyvät pieninä osioina esim. ympäristötiedon tai  yhteiskuntaopin oppisisältöihin.

Usein, tänäkin keväänä, on joidenkin kuntavaaliteemana noussut esiin pyrkimys lisätä oppisisältöjen määrää kouluihin, milloin mistäkin teemasta. On virhe ajatella, että kun asia saadaan kätevästi sisällytettyä opetussuunnitelmaan, se on sillä selvä. Koulussa käytettävä aika on rajallinen. Luokka-asteille on säädetty tuntimäärät, jonka puitteissa opetus tapahtuu. Oppituntien määrää en soisi missään tapauksessa enää lisättävän, koska oppilaiden koulupäivät ovat jo nyt pitkiä ja läksytkin pitäisi hoitaa koulupäivän jälkeen. Tiedon määrä moninkertaistuu vauhdilla ja oppisisältöjen vaatimukset kasvavat. On mahdotonta lisätä koulun vastuuta ylimääräisten asioiden opettamisesta ilman, että koulun varsinaisten oppiaineiden opetus kärsii.

Entä, jos vastuutetuista, hyvistä opettajista huolimatta kansa kuitenkin vain lihoo ja yrittäjyys ei yrityksistä huolimatta innosta. Kenen syy se on? Peruskoulun, vastuutetun peruskoulun opettajan? Eikö opettaja ole liikuttanut tarpeeksi oppilaita?  Eihän voi olla niin, että opettaja on ainut ihminen ja peruskoulu ainut taho, joka on vastuussa em. asioiden tuomisesta nuorelle kansanosalle. Täytyyhän nyt olla jokin muukin ratkaisu kuin peruskoulu ja opettaja. Yhteiskunta voi tehdä osansa, esim. panostamalla yrittäjyyteen niin, että siitä tulisi luontaisesti haluttava vaihtoehto. Mutta löytyisikö vastuunkantajia äideistä ja isistä tai huoltajista? Pitäisi löytyä, sillä kotoa lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan, liikkumaan liikennesääntöjen mukaan toiset huomioiden, osoittamaan ja vastaanottamaan tunneilmaisuja, koti on esimerkki siitä, kuinka äänestäminen nähdään kansalaisvelvollisuutena, ja kuinka yrittäjämäinen, aktiivinen asenne ja sitekeys auttaa saavuttamaan päämääriä ja unelmia. 

Kuten tiedämme, kodilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta, hyvinvoinnista ja huolenpidosta. Ratkaisuja täytyy pikkuhiljaa alkaa etsiä myös siltä suunnalta. Koulu tukee monin tavoin lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä ja tekee yhteistyötä kotien kanssa. Jos kodilla ja koululla on samansuuntaiset kasvatustavoitteet ja päämäärät, lopputulos on varmasti vähintään hyvä. Annetaan koulujen ja opettajien nyt rauhassa keskittyä omaan perustehtäväänsä! 

Olen mukana kuntavaaleissa 2025

Lyhyen harkinnan jälkeen päätin lähteä jälleen kuntavaaliehdokkaaksi kotikaupungissani Kotkassa. Ajattelen, että ne, jotka haluavat kaikkinaisen uudistuksen ja myllerrysten keskellä kristillisten perusarvojen säilyvän päätöksenteon pohjana, ansaitsevat vaaleissa arvojaan edustavia vaihtoehtoja, joista valita. Vaikka saamani äänet eivät ole aikaisemmissa vaaleissa riittäneet valtuustopaikkaan, olen kuitenkin ollut kahteen otteeseen kaupunginhallituksessa puolikkaan kauden, kaksi vuotta, ja sotelautakunnassa, silloin kun sote oli vielä kaupungin toimintaa. Valtuuston kokouksissa olin mukana kaupunginhallituksen edustajana. Tiedän siis, minne olen hakeutumassa.

Olen politiikassa mukana ainoastaan siksi, että Suomessa vaikuttaa kristillisdemokraattinen puolue. Se on vääjäämättä henkinen kotini puoluekartalla. Mikään muu puolue ei voisi sitä minulle tarjota. Puolustan niitä arvoja, jotka nousevat suoraan ja kirjaimellisesti kristillisistä arvoista tai ovat hengeltään sen suuntaisia. Kuntapolitiikassa päätökset syntyvät tältä arvopohjalta, vaikka päätettävät asiat saattavat välillä olla hyvin maanläheisiä ja maalaisjärkeä vaativia. Sen kummemmin yksittäisiä asioita luettelematta totean, että opetusalalla pitkään toimineena, pidän erittäin tärkeänä varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja nuorisopalvelun asioita. Nämä tahot ovat paljon vartioina, kun puhutaan Suomen tulevaisuudesta. Ikäihmisten ja vanhusten asiat ovat puolestaan lähellä sydäntäni ja pidän tärkeänä heidän tarpeitaan vastaavaa hyvää hoitoa ja kunnioittavaa kohtelua. Kd on koko historiansa ajan pitänyt tärkeänä perheiden hyvinvointia, mihin minäkin olen täysin sitoutunut. Perheistä lähtevä hyvinvointi heijastuu ympäristöön ja koko yhteiskuntaan. Lisään vielä tähän, että napakka taloudenpito on edellytys hyvälle tulevaisuudelle ja annettu talousraami on saatava riittämään. Näitä edellämainittuja asioita pyrin edistämään valtuustossa kaiken taitoni ja ymmärrykseni mukaan, mikäli tulen valituksi.

Panostus lapsiin ja nuoriin on paras investointi

Kymen Sanomissa (21.1.2022) äskettäin eläkkeelle jäänyt asiantuntija, johtavana sosiaalityöntekijä Kymsotessa työskennellyt, Raija Lappalainen ihmetteli Kymsoten päätöstä lakkauttaa Taimelan vastaanottokodin toiminta, vaikka vastaanottokodilla on oma aivan erityinen roolinsa pienten lasten sijoituspaikkana. Lappalainen ihmetteli myös sitä, onko päätöstä tehtäessä lainkaan otettu huomioon Taimelan toiminnalla saatua taloudellista säästöä, kun lasten pitkäaikaisia sijoituksia on voitu estää.

Panostus lapsiin, nuoriin ja sitä kautta perheisiin on paras mahdollinen investointi. Kymenlaakson hyvinvointialueen strategiassa on vahvistettava lapsen ja nuoren näkökulmaa ja oikeuksien toteutumista, niin että lasten kannalta huonoja päätöksiä ei enää syntyisi.

Kymenlaakson hyvinvointialueella lapsivaikutusten arviointi ja lapsibudjetointi tulee ottaa tiedolla johtamisen välineiksi. Tämä tarkoittaa ennen päätöksentekoa tehtävää päätöksen vaikutusten ennakointia hyödyistä ja haitoista sekä päätöksen jälkeen vaikutusten seurantaa. Lapsibudjetoinnin avulla varmistutaan siitä, että lasten hyvinvointiin ja oikeuksiin kohdistuvat juhlapuheet tulevat todeksi päätöksenteon arjessa, siinä vaiheessa, kun se maksaa jotakin ja vaatii priorisointeja. Lapsibudjetoinnilla haetaan myös lapsiin kohdistettujen julkisten varojen vaikuttavuutta ja läpinäkyvyyttä.

Lapsivaikutusten arviointiin ja lapsibudjetointiin on suunniteltava koko hyvinvointialuetta palveleva malli, hyödyntäen jo alueen kunnissa käytössä olevia, hyväksi havaittuja toimintatapoja. Mukaan on otettava järjestöjä, seurakunta ja muita toimijoita, joiden avulla saadaan kuulumaan myös ne äänet, joita ei muuten kuultaisi. Hyvillä toimintamalleilla ja lasten ja nuorten kannalta viisailla päätöksillä voimme edistää koko Kymenlaakson alueen lasten ja nuorten sekä perheiden hyvinvointia vuosikymmeniä eteenpäin.

Tämä sama Kymsoten päätös oli esillä Kotkan kaupunginhallituksen vuoden viimeisessä kokouksessa, osana Kymsoten ja kaupungin välistä palvelusopimusta. En kannattanut sopimuksessa ollutta esitystä Taimelan toiminnan lakkauttamisesta. Tein yhdessä vasemmistoliiton edustajan kanssa uuden esityksen, jossa Taimelan vastaanottokotia ei lakkauteta. Äänestyksessä tämä uusi ehdotus ei saanut riittävästi kannatusta, joten Taimelan lakkauttamispäätös hyväksyttiin osana Kotkan palvelusopimusta.

Jokaisen kotkalaisen on saatava tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut

Kotkan kaupaunginvaltuustossa tehtiin päätös korottaa kunnallisveroa 0,5%. Verojen korottaminen on aina vaikea asia ja kristillisdemokraateille se on vihoviimeinen keino vastata kaupungin talouden haasteisiin, mutta nyt tähän oljenkorteen oli tartuttava.

Kymsote antoi kaupungille viimeisen arvionsa tulevasta rahoitustarpeesta marraskuun alkupuolella. Se oli selvästi suurempi kuin mitkään muut siihenastiset arviot ja se aiheutti jo valmistellun talousarvion heilahtamisen noin 18 miljoonaa alijäämäiseksi vuoden 2024 lopussa. Siksi jo tehtyä talousarviota vuosille 2022-2024 täytyi tarkastella uudelleen. Kuntalaki määrää, että talouden on oltava tasapainossa valtuustokauden lopussa.

Kyse oli siitä, millaisella summalla Kotkan kaupunki varautuu maksamaan asukkaittensa sote-kuluja. Jokainen yksittäinen palvelu maksaa ja näistä laskuista Kymsoteen uppoavat rahat kertyvät. Kristillisdemokraatit lähtevät siitä, että jokainen kotkalainen on hoidettava ja toisaalta että Kymsote kehittää toimintaansa niin, että sen kulut ovat kohtuullisia. Kehittämiskohteita on jo tiedossa, eivätkä ne ole kriittisten palvelujen alasajoa, mistä Kymen Sanomissa ollut karmaiseva juttu koostui.

Kotkalla ei ole realisoitavaa omaisuutta, jota alijäämän kattamiseksi voisi käyttää. Myöskään käyttömenoista ei ole leikattavaa eikä sieltä koskaan pystyttäisi leikkaamaan niin paljoa, että 18 miljoonan alijäämä saataisiin katettua. Veroprosenttia ei voi muuttaa tulevana vuonna 2022 johtuen sote- siirtymästä. Näistä syistä veroprosentin nostamiseen oli tartuttava nyt.

Viimeisessä valtuuston kokouksessa mikään valtuustoryhmä ei osannut kertoa yhtään veronkorotukselle vaihtoehtoista keinoa 18 milj. euron vajeen selättämiseksi vuoteen 2024 mennessä. Ei edes kokoomus, eikä perussuomalaiset, jotka vastustivat veronkorotusta.

Nyt, kun kunnallisveroa nostetaan puolella prosentilla, kaupunkilaisten sote- palvelut voidaan taata seuraavina lähivuosina ja vuonna 2024, valtuustokauden lopussa, Kotkan lienee tasapainossa. Pieni korotus, iso hyöty!

Maaret Lommi
Kd Kotka, varapj.

Kokemusasiantuntija on paras asiantuntija

Katselin torstaina Alfa tv:ltä Hjallis Harkimon juontamaa ohjelmaa, jossa oli vieraana sairaanhoitaja Marjo Vacker ja Hjalliksen oma sisar, Maria Thelen. Ohjelmassa tuotiin esiin vahva näkökulma huumeisiin ja erityisesti kannabiksen käyttöön sekä sen laillistamiseen. Keskustelu kannabiksesta lähti Suomessa käyntiin, kun vihreät omassa puoluekokouksessaan pari viikkoa sitten päättivät linjata omaksi tavoitteekseen kannabikseen laillistamisen.

Vihreiden ulostulo on pöyristyttävä. Kannabista ei missään nimessä pidä laillistaa viihdekäyttöä varten. Suomessa ja esim. täällä omalla seutukunnallani Etelä- Kymenlaaksossa, tilanne on erittäin huolestuttavan nuorten huumekokeiluiden ja päihteiden käytön osalta. Kouluterveyskyselyn 2019 mukaan joka yhdeksäs oppilas 8-9 luokkalaisista on kokeillut huumeita ja ammattioppilaitoksessa kokeilijoita on jo joka viides. Poliisin mukaan lasten ja nuorten huumeiden käyttö lisääntyy vuosi vuodelta. Kannabiksen ja muiden huumeiden käyttö ei vähene kannabiksen käytön laillistamisella, kuten vihreät väittävät. Tästä on selkeää näyttöä esim. Yhdysvalloista. Kannabiksen lääkekäyttö sen sijaan on ollut Suomessa laillista jo vuodesta 2008 asti. On sitten lääkärin asia miettiä seurauksia, hyötyjä ja haittoja.

Hjalliksen ohjelmassa hänen sisarensa edusti kokemusasiantuntijaa. Maria Thelenin poika aloitti 15- vuotiaana kannabiksen polton ja istuu nyt 15 vuotta myöhemmin vankilassa. Huumeriippuvuutensa vuoksi hän tavalliseen tapaan joutui rikollisiin piireihin. Kaikki perheenjäsenet ovat olleet vuosia murtuneita, murheellisia, toivottomia ja avuttomia, kun ovat joutuneet seuraamaan rakkaan lapsen ja veljen inhimillistä tragediaa. Tapahtumat seurasivat kaavaa, joka on niin monelle huumeriippuvuudesta kärsivälle tuttu. Ensin aloitetaan kevyemmillä aineilla, kuten kannabiksella, josta tulee lyhytaikainen nautinnollinen olotila. Tähän olotilaan tahdotaan päästä yhä useammin ja pian ollaan siinä pisteessä, että kannabiksen vaikutuksiin ”turrutaan” eikä aine vaikuta enää samalla tavalla. Nautinnolliseen tilaan päästäkseen tarvitaankin kovempia aineita. Riippuvuus on syntynyt ja kierteestä on vaikea päästä irti.

Tämä ei tietenkään ole kaikkien kohtalo, mutta koska emme tiedä, emmekä voi edes omalta osaltamme olla varmoja kokeilun seurauksista, riskiä ei pidä ottaa omalla kokeilulla tai lainsäätäjän kannabiksen käytön laillistamisella.

Sairaanhoitaja Vacker toi ohjelmassa esiin työnsä kautta tutuksi tulleet kannabispsykoosit, jolloin potilaita joudutaan varjelemaan tekemästä itselleen pahaa. Kannabispsykoosissa olevat ovat harhaluulojen ja asistiharhojen seurauksena täysin sekaisin ja ilman apua ja valvontaa vahingoittavat itseään tai muita.

Kiitän Alfa- tv:tä ja Hjallis Harkimoa hyvästä ohjelmasta. Meidän kaikkien on kuunneltava tässä asiassa kokemusasiantuntijoita. Heitä, jotka ovat itse taistelleet huumeriippuvaisina elämän ja kuoleman rajalla, mutta selvinneet näkemykseni mukaan Jumalan armosta takaisin elämään sekä niitä, jotka ovat läheltä seuranneet läheisensä elämänhallinnan menettämistä, totaalista putoamista kaiken ulkopuolelle. Kuten Maria Thelen sanoi, huumeidenkäyttäjien pahin pelko on, että joutuisi olemaan selvin päin. Siksi huumeriippuvuus on sairaus, joka pikku hiljaa johtaa kuolemaan, mikäli huumeriippuvainen ei ota apua vastaan.

Alkaneessa kannabiskeskustelussa on muistettava, että kannabis on monelle avoin ovi kovempiin huumeisiin.

KD mielipiteen- ja uskonnonvapauspuolue

Viikon kuluttua Kristillisdemokraattien puoluekokous pidetään etäkokouksena.Iltasanomat on uutisoinut tapahtumasta kertoen, kuinka tulevassa kokouksessa nostetaan kissa pöydälle, kun pohditaan syitä odotuksia heikompaan vaalimenestykseen keväällä. Syyksi arvellaan uskontopuolueen leimaa ja Päivi Räsäsen ulostuloja sukupuoliseen suuntautuneisuuteen liittyvissä kannanotoissa. Iltasanomat heittää esille ajatuksen, että Päivi Räsäsen ryhmänjohtajan paikka olisi nyt vaakalaudalla. 

Meille usein sanotaan, että uskontoa ja politiikkaa ei pidä sekoittaa. Tämä kuvaa sitä, mitä media ja monet ihmiset puolueen ulkopuolella kristillisdemoktraateista ajattelevat. Minä en ajattele kristillisdemokraatteja uskontopuolueena. Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja eri puolueilla on omat painotuksensa ja näkemyksensä niistä lähtökohdista, joista käsin asioita aletaan ratkoa ja viemään eteenpäin. 

Kristillisdemokraateilla lähtökohta löytyy kristillisistä arvoista. Jos olisimme uskontopuolue, tavoittelisimme ja pitäisimme poliittisena päämääränä valtiota, jossa hyväksytään kristinusko maan ainoaksi uskonnoksi ja jossa maallinen järjestys korvattaisiin uskonnollisilla laeilla, kuten islamin uskossa tapahtuu. Tämä ei ole kristillisdemokraattien agendalla. Sen sijaan korostamme mielipiteen- ja uskonnon vapautta. Erityisen tärkeänä pidämme ns. positiivista uskonnonvapautta, jonka perusteella ihminen voi harjoittaa omaa uskoaan, pitää hartauksia, rukoilla, tehdä sekä käyttää hengellistä materiaalia ja pitää vakaumustaan esillä kenenkään sitä rajoittamatta. Tämä vapaus koskee niin kristittyjä kuun muitakin uskontokuntia.

Ihminen voi siirtää uskonnon syrjään hetkeksi omasta elämästään tarvittaessa. Se on sama kuin jättäisi hyvän syyn takia jokaviikkoisen venyttelyjumpan tai juoksulenkin väliin. Ei se sen kummempaa ole. Mutta… jos ihmisellä on vakaumus, sitä ei voi eri tilanteissa heittää syrjään ja jättää huomiotta. Vakaumus on käytännössä täysin eri asia kuin uskonto. Vakaumus on läsnä kaikissa elämän vaiheissa joka päivä. Niin se on myös politiikan teossa. Jos kristillinen arvopohja häivytettäisiin kristillisdemokraattien ohjelmasta, minulle ei olisi poliittisella kentällä tarjolla vaihtoehtoa. 

Myönnettäköön, että joskus rajanveto politiikassa, kansanedustajan tehtävän ja yksityishenkilön välillä muuttuu epäselväksi. Näin on käynyt Päivi Räsäsen kommentoidessa pride- kulkuetta, tai oikeastaan ev.lut.kirkon osallistumista siihen. Pride- kulkue ja siihen liittyvät tapahtumat eivät kuulu eduskunnalle eivätkä kansanedustajalle. Päivi Räsänen otti asiaan kantaa roolissa, joka hänellä on kirkkovaltuutettuna, mutta koska hänet tunnetaan kansanedustajana, mediassa kannaotto ja kansanedustajuus liitettiin yhteen. 

Kevään kuntavaaleissa vaalikoneissa ehdokkailta kysyttiin, kannattaisimmeo Pride- liputusta omassa kaupungissamme. Vastasin kaikkiin vaalikoneisiin, etten kannata ja niin tulisin myös toimimaan. Vaalien jälkeen Kotkassa asiasta ei turhaan kyselty, vaan kaupungonjohtajan ykipuolisella päätöksellä, viime kesänä toteutettiin Pride-liputus. 

Päivi Räsänen on saanut paljon sekä positiivista että negatiivista julkisuutta lausuntojensa perusteella ja se kaikki on satanut kristillisdemokraattien laariin. Hän on kristillisdemokraattien julkkishahmo, joka herättää mediassa kiinnostusta muutenkin kuun vain pride- lausuntojensa pohjalta. Ilman Päiviä, emme näkyisi mediassa juuri ollenkaan. On selvää, että kentällä on erilaisia mielipiteitä Päivin toiminnan vaikutuksista puolueen imagoon. Toivon, että puoluekokoksessa asiasta käytäisiin asiallinen ja rakentava keskustelu.

Viikon kulutta selviää, jatkaako Päivi ryhmänjohtajana. Puoluekokouksessa valitaan myös puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat. Puheenjohtajan paikka tulee olemaan Sari Essayahin, joka on edustanut luotsannut puoluetta hyvällä tavalla vuodesta toiseen. Varapuheenjohtajistossa tulee muutoksia, koska kaikki edelliset varapuheenjohtajat eivät ole nyt ehdolla.

Tänä vuonna en itse ole puolue-edustaja, jolla on mandaatti äänestää em. puoluekokouksen henkilövaaleissa, mutta tulen seuraamaan kokousta mielenkiinnolla omalta paikaltani.

Kymsoteen ylintä päätösvaltaa käyttämään?

Lomaltapaluun ensimmäinen hiostava arkipäivä on koittanut. Vietimme mieheni kanssa koko kesäloman samassa paikassa, omalla mökillämme. Rehellisesti voin todeta, että takana on yksi elämäni hienoimmista kesälomista. Siihen tarvittiin saarimökki, terassi, auringonpaistetta ja kirkas, putipuhdas merivesi sekä hengelliseksi ravinnoksi hyvä kirja ja hengellisten ohjelmien kanavat. Siinä lyhykäisyydessään ne elementit, joista lomani koostui. Tietenkään sosiaalista kanssakäymistä saaren mökkinaapureiden ja rakkaiden sukulaisten kanssa ei tässä yhteydessä pidä unohtaa.

Politiikka on kesän aikana jäänyt selvästi taka-alalle, mutta nyt arkeen astuessani huomaan, että silläkin alueella on taas valpastuttava, sillä sotealueiden aluevaalit puhuttavat. Äänestyspäivä on määrätty sunnuntaille 23.1.2022. Itse asiassa nyt pitäisi olla vähintäänkin jo kampanjasuunnitelma hyvässä vaiheessa tekeillä, jos ei jo valmis. Täytyy sanoa, että vaaliväsymystä edellisten vaalien jälkeen löytyy oman puseron sisältä. Miten lienee muilla? Vaalien sijasta, itse olisin nähnyt paremmaksi ratkaisuksi sen, että kullekin Kymsoten piiriin kuuluvalle kaupungille ja kunnalle olisi laskettu asukasmäärän mukaan kiintiö, jolla he saavat olla edustettuna Kymsoten aluevaltuustossa. Kaupunkien ja kuntien valtuustot saisivat itse päättä, keitä he keskuudestaan aluevaltuustoon nimittäisivät. Tällä menettelyllä myös taattaisiin se, että jokainen kunta saisi ainakin yhden edustajan paikalle. Siis aluevaltuusto koostuisi demokraattisesti valituista kuntien valtuuston jäsenistä. Näinhän toimii tällä hetkellä yhtymävaltuusto, joka nyt käyttää ylintä päätösvaltaa Kymsotessa. Kotkalla yhtymävaltuustossa on seitsemän jäsentä.

Emme vielä edes tiedä niitä asioita, joista Kymsoten uusi aluevaltuusto tulee päättämään. Pääseekö siellä todellisesti vaikuttamaan? Ovatko päätettävät asiat merkityksellisiä? Emmehän vain joudu kumileimasimen rooliin? Toivon, että aluevaltuusto olisi myös foorumi, jossa kunnat tulisivat kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Mukana on kuusi aivan erilaista kuntaa omine tarpeineen. On tärkeää, että Kymsoten johto ymmärtää, että kuntia täytyy kohdella yksilöllisesti omien tarpeittensa mukaisesti eikä niin, että jokaiselle annetaan samaa kunnan kokoon suhteutettuna. Tai toisin sanoen, ei anneta kunnalle tarvitsemaansa, koska kaikille sitä ei voida antaa. Tämä on ollut iso ongelma tähän asti. Myös rahakysymys on ollut merkittävä ongelma tähän asti, koska Kymsoten rahat eivät ole riittäneet ja useampaan kertaan se on käynyt kuntien rahapussilla lisärahoja hakemassa.

Tällä soteuudistuksellahan lähdettiin hakemaan säästöjä rakenteellisten muutosten kautta. Tavoitteisiin lisättiin myös asiakasnäkökulma, nopea pääsy lääkäriin ja oikea-aikaiset toimenpiteet. Pahoin pelkään, että tämä uudistus ei tuo niitä kaivattuja säästöjä ja vielä enemmän pelkään sitä, että soteuudistuksen takia kuntalaisten verotus kiristyy. Hallitushan valmistelee parhaillaan uutta veroa, maakuntaveroa, jolla tulevat sote- maksut maksettaisiin.

Joudumme ottamaan vastaan sen, mitä eteen annetaan ja mikä tuleman pitää. Seuraava hallitus voi tehdä tähän uudistukseen vielä olennaisia parannuksia. Vaikka laki on nyt valmis, käytännöt ovat täysin keskeneräiset. Mitään ei ole kiveen hakattu, kaikkea voi vielä kehittää!

Näihin positiivisiin mietteisiin on hyvä lopettaa!