Eilen osallistuin kotkalaisten kuntavaalipaneeliin Ylen studiolla. Muut osallistujat olivat miehiä, konkareita, eri puolueista. Tunsin itseni poikkeavaksi, paitsi sukupuoleni tähden, myös retoriikaltani. Kanssapanelisteilla oli sana hallussa, tuttuja juttuja, samoja termejä, kapulakieltä ja pontevaa ilmaisua vähintään neljän vuoden ajalta. Tuli väkisin mieleen, että kyllä päättäjät sittenkin taitavat vieraantua normaalista elämästä pian "valtaan" päästyään. Minä puolestani puhuin miten osasin; hitaasti sanoja haeskellen ja kiltisti annetussa aikarajassa pysytellen. Se ei varmaankaan kuulostanut yhtä vaikuttavalta.
Sanat ovat vallankäytön väline. Joskus on niin, että moniselitteisillä ilmauksilla ja vaikeatajuisella kielellä voidaan luoda asiantuntevuuden harhakuva. Politiikassa se on liian helppoa. Toivon niin, ettei minusta tulisi koskaan kapulakielen osaajaa, vaikka poliitikko tulisikin.
 |
| Kahdeksan miestä ja mie. |
...
