Vuosi koronapandemian otteessa on kulunut ja siitä jokainen on saanut osansa. Erityisesti teini-ikäisten nuorten tilanne huolestuttaa, kun harrastukset ja kodin ulkopuoliset kontaktit ovat vähentyneet olennaisesti. Nyt on vain etäkoulu ja verkkoyhteydet.
Pitkittynyt pandemiatilanne on vienyt myös vanhempien/huoltajien voimia. Monia perheitä on koetellut taloudelliset haasteet lomautusten, irtisanomisten ja konkurssien myötä. On tärkeää, että aikuiset pitävät itsestään huolta, sillä nuoret tarvitsevat vanhemman/huoltajan tasapainottavaa läsnäoloa, ohjausta ja tukea antavaa keskustelua. Nuorten selviytymiseen vaikuttaa aina vanhempien/huoltajien jaksaminen ja tasapaino. Vaikka moni muu asia muuttuu ympärillä, lasten ja nuorten perustarpeet eivät muutu. He tarvitsevat ympärilleen rakastavan perheen, turvaa, ja huolenpitoa, jotta he selviävät nyt ja tulevaisuudessa heitä kohtaavista haasteista ja jotta heistä voi kasvaa hyvinvoivia ja tasapainoisia aikuisia.
Valtiovallan apu ja toimet koronapandemian uuvuttamille perheille tulevat nähdäkseni toteutumaan pääasiassa jälkihoitona, mutta jo tässä vaiheessa kunnissa ja kaupungeissa voidaan jokaisella toimialueella arvioida kaikkien päätösten vaikutuksia perheiden ja erityisesti lasten ja teini-ikäisten elämään ja tehdä sellaisia päätöksiä, jotka tukevat ja auttavat perheitä tässä vaativassa tilanteessa. Jokainen päätös on merkittävä. Tärkeitä ja ketteriä toimijoita perheiden tukemisessa ovat myös seurakunnat ja monet järjestöt.
Pidetään nyt fokuksessa perheet ja muistetaan, että perhe on yhteiskunnan peruspilari, jonka hyvin- tai pahoinvointi leviää hetkessä koko yhteiskuntaan. Perhemyönteiset päätökset ovat panostus parempaan tulevaisuuteen.
